Liikkuva auto eli automobiili tuli suuren yleisön tietoisuuteen 1800-luvulla, kun siitä tuli varteenotettava vaihtoehto hevoskärryillä liikkuville ihmisille. Jo 1700-luvun lopulla liikenteeseen tulleet autot toimivat höyryllä, kuten suuret junaveturitkin.
Koska valtavat höyrykattilat eivät olleet otollisia, ylisuuria ja tekivät ajoneuvosta erittäin raskaan sekä vaaransivat autossa kuljetettujen henkilöiden turvallisuuden, päädyttiin uusien keksintöjen mukana toisenlaisiin kulkuneuvoihin.
On myös ymmärrettävää, että rautatieteollisuus vastusti alusta asti kilpailijan tulemista markkinoille. Autojen vaarallisuutta dramatisoitiin erityisesti ensimmäisen auto-onnettomuuden jälkeen, kun henkilövahingoilta ei pystytty välttymään.
Nicolas Joseph Cugnot menetti siksi keksintöjensä rahoituksen, vielä myöhemminkin määrättiin, että liikkuvan auton edessä oli käveltävä henkilö, joka varoitti vastaantulijoita tai kadun varrella kulkevia kädessään pitämällä lipulla.
Autojen nopeuden kehittyminen kärsi edellä mainitusta laista, joka kumottiin Englannissa vasta vuosikymmenien jälkeen. Muissa maissa kehittelytyöt pääsivät jatkumaan normaalisti, ja siellä kehitettiin myös ensimmäiset linja-autot.
Benz valmisti nykyaikaisen polttomoottorin avulla toimivan kulkuneuvon vasta 1800-luvun loppupuolella. Vaihtoehtoja höyryyn oli toki haettu esim. sähköstä ja kaasusta.
Myös saksalaiset Otto ja Daimler kehittivät Benzin tavoin samoihin aikoihin autojen uusia moottoreita. Loput onkin historiaa, kun ranskalaisetkin osallistuivat auton kehittämiseen.
Autoteollisuus kehittyi tietysti myös muissa maissa. Autoja opittiin valmistamaan Euroopan ulkopuolella, Yhdysvalloissa mm. kuuluisat Fordin tehtaat valmistivat niitä liukuhihnalla. Aasian maista Japani on erittäin arvostettu turvallisten autojen valmistajana.